Rovaniemellä
Kun muutin Rovaniemelle, tiesin olevani keltanokka. Tiesin olevani seudulta, joka on luettavissa tilastokeskuksen
lukujen puolesta vähintään yhtä ”huono-osaiseksi” ja pahoinvoivaksi seuduksi
kuin ”pohjoinen”. Siksi yllätyinkin, kun ainoa merkki pahoinvoinnista on
lähinnä ollut naapurini krooninen tupakkayskä. Rovaniemi ei ole sitä Lappia,
johon lukion luokkakaverini luulivat minun muuttavan. Myöskään Rovaniemi ei ole
henkisesti läheskään sillä resurssien alennustasolla, johon lasken Kainuun
seudun ja mahdollisesti osat Etelä- ja Pohjois-Karjalasta.
Rovaniemellä on enemmän taidetta, tapahtumia ja kapakoita
kun ajattelin olevan. Sen sijaan ihmisiä, jotka näkisivät ja kuluttaisivat
noita kolmea edellä mainitsemaani, tuntuu olevan vähemmän kun alun perin
arvioin. Etenkin talvella, pimeän aikaan
näyttää siltä kuin ihmiset pakoilisivat ydinlaskeumaa.
Rovaniemellä on ihmisiä, jotka ovat syntyneet täällä, ja
jääneet tänne – nuoria ihmisiä. Se on asia joka on hämmästyttänyt minua. Ei
siksi, että ajattelisin Rovaniemen olevan asumiskelvoton paikka – päinvastoin.
Vaan siksi, että en ole tottunut siihen, että synnyinpaikkakunnalleen voi (nuorena
ihmisenä)jäädä, jos haluaa kouluttautua, saada ystäviä tai seurustella. Minulle
noiden asioiden saaminen on tarkoittanut lähtemistä synnyinseudulta pois.
Rovaniemellä on niin sanotusti jokaisen koulutustason koulu, joka mahdollistaa
ainakin koulutuksen puolesta monenlaisten henkilöiden paikkakunnalle jäämisen.
Piirit toki ovat ”sisäsiittoiset”. Kaikki tuntevat ainakin jonkun tutun tutun,
jonka sinäkin tunnet – jos ette sitten satu olemaan sukulaisia.
Helsingissä
En oikein muista enää ensivaikutelmaani Rovaniemestä. Siksi
siirrynkin kirjoittamaan Helsingistä ja sen tarjoamista ensivaikutelmista.
Ajatukseni Helsingistä vaihtelevat jatkuvasti. Hyvää on se,
että ajatuksia herää. Siihen varmaan pyrinkin kun tänne muutin. Että saisi
stimuloitua ajatuksiaan uuteen suuntaan muuttamalla asuinpaikkaa.
Rauhoittuminen ja keskittyminen on vaikeaa ja ajatukset
pilkkoutuvat. Toki tämä voi johtua myös lyhyen ajan sisään tapahtuneista
elämänmuutoksista, ei kaupungista.
Ihmiset liikkuvat kuin kalaparvet. Tietoisina välimatkasta
toisiin kaloihin ja myös seuraten välillä toisia kaloja tajuamatta aivottoman
seuraamisen vaaroja (auton alle jääminen tms.)
Harvat asiat ovat tärkeitä, jos otetaan huomioon koko
ihmiselämä ja maailma. Me, ihmiskuntana olemme kehittäneet niiden oleellisten
juttujen ohelle valtavan määrän oheistoimintaa, paskanpuhuntaa ja toistemme välttelyä.
Lentokoneet lentävät korkeammalla Helsingin kuin Rovaniemen
yli. Tämä aiheuttaa ikävää ja haikeutta. Myös tähdet ovat kauempana ja
heikompia.
Portteja ja aitoja on täällä enemmän. -- Kenties siksi myös täällä ollaan sisäsiittoisia.
