Rovaniemi-Helsinki

Rovaniemellä

Kun muutin Rovaniemelle, tiesin olevani keltanokka.  Tiesin olevani seudulta, joka on luettavissa tilastokeskuksen lukujen puolesta vähintään yhtä ”huono-osaiseksi” ja pahoinvoivaksi seuduksi kuin ”pohjoinen”. Siksi yllätyinkin, kun ainoa merkki pahoinvoinnista on lähinnä ollut naapurini krooninen tupakkayskä. Rovaniemi ei ole sitä Lappia, johon lukion luokkakaverini luulivat minun muuttavan. Myöskään Rovaniemi ei ole henkisesti läheskään sillä resurssien alennustasolla, johon lasken Kainuun seudun ja mahdollisesti osat Etelä- ja Pohjois-Karjalasta.

Rovaniemellä on enemmän taidetta, tapahtumia ja kapakoita kun ajattelin olevan. Sen sijaan ihmisiä, jotka näkisivät ja kuluttaisivat noita kolmea edellä mainitsemaani, tuntuu olevan vähemmän kun alun perin arvioin.  Etenkin talvella, pimeän aikaan näyttää siltä kuin ihmiset pakoilisivat ydinlaskeumaa.

Rovaniemellä on ihmisiä, jotka ovat syntyneet täällä, ja jääneet tänne – nuoria ihmisiä. Se on asia joka on hämmästyttänyt minua. Ei siksi, että ajattelisin Rovaniemen olevan asumiskelvoton paikka – päinvastoin. Vaan siksi, että en ole tottunut siihen, että synnyinpaikkakunnalleen voi (nuorena ihmisenä)jäädä, jos haluaa kouluttautua, saada ystäviä tai seurustella. Minulle noiden asioiden saaminen on tarkoittanut lähtemistä synnyinseudulta pois. Rovaniemellä on niin sanotusti jokaisen koulutustason koulu, joka mahdollistaa ainakin koulutuksen puolesta monenlaisten henkilöiden paikkakunnalle jäämisen. Piirit toki ovat ”sisäsiittoiset”. Kaikki tuntevat ainakin jonkun tutun tutun, jonka sinäkin tunnet – jos ette sitten satu olemaan sukulaisia.

Helsingissä

En oikein muista enää ensivaikutelmaani Rovaniemestä. Siksi siirrynkin kirjoittamaan Helsingistä ja sen tarjoamista ensivaikutelmista.

Ajatukseni Helsingistä vaihtelevat jatkuvasti. Hyvää on se, että ajatuksia herää. Siihen varmaan pyrinkin kun tänne muutin. Että saisi stimuloitua ajatuksiaan uuteen suuntaan muuttamalla asuinpaikkaa.

Rauhoittuminen ja keskittyminen on vaikeaa ja ajatukset pilkkoutuvat. Toki tämä voi johtua myös lyhyen ajan sisään tapahtuneista elämänmuutoksista, ei kaupungista.

Ihmiset liikkuvat kuin kalaparvet. Tietoisina välimatkasta toisiin kaloihin ja myös seuraten välillä toisia kaloja tajuamatta aivottoman seuraamisen vaaroja (auton alle jääminen tms.)

Harvat asiat ovat tärkeitä, jos otetaan huomioon koko ihmiselämä ja maailma. Me, ihmiskuntana olemme kehittäneet niiden oleellisten juttujen ohelle valtavan määrän oheistoimintaa, paskanpuhuntaa ja toistemme välttelyä.

Lentokoneet lentävät korkeammalla Helsingin kuin Rovaniemen yli. Tämä aiheuttaa ikävää ja haikeutta. Myös tähdet ovat kauempana ja heikompia.

Portteja ja aitoja on täällä enemmän. -- Kenties siksi myös täällä ollaan sisäsiittoisia.