Todellisista ja epätodellisista naisista ja miehistä

 Ensinnä tiedotusluontoinen asia: teksti sisältää vahvaa kielenkäyttöä, ja johtuu lähinnä aiheen herättämistä tunteista. En halunnut jostain syystä tämän tekstin kohdalla sensuroida lapsellisen tunteikasta näpyttelyäni, joten luvassa on autenttista, vihaista minua. 

Osa ihmisistä tuntee jotenkin asiakseen pitää meitä naisia vähän sellaisina voivoteltavina kohteina. Sekä naiset, että miehet.

Kaksi suhtautumistapaa, jotka saavat vereni kiehumaan:

Yksi. Se, että tämä justiinamainen naishahmo on alkanut elää meidän todellisten naisten keskellä ihan omaa elämäänsä. En siedä sitä, että osa miehistä ajattelee sen justiinamaisuuden olevan jotenkin perustavanlaatuinen osa naiseutta. Että me oltaisiin naisina jotenkin hormonien tai yleisen naisluonteen takia ärtsyjä nalkuttajia. Myöskään en siedä, että osa naisista käyttää tätä tilannetta hyväkseen. ”Koska olen nainen, saan käyttäytyä paskamaisesti ja vaatia puolisoani ymmärtämään raivareita ja nalkuttamista”

Tietenkään en ole sitä mieltä etteikö saisi nalkuttaa jos siihen on aihetta. Mutta jos sinulla on niin tyhmä puoliso (olet sitten mies tai nainen), että sille täytyy nalkuttaa että se tajuaisi mitään, niin kannattaisiko säästää omia ja sen toisen voimavaroja ja lähteä lätkimään? Toimiva ratkaisu muuten tilanteeseen, jossa joku huomauttaa tunteellisen ja eloisan käytöksesi johtuvan siitä että olet sitä Toista sukupuolta, on lähteä tilanteesta pois. Koska kuten Simone de Beauvoirkin jo aikanaan huomasi, on turhaa yrittää esittää tällaisille henkilöille vasta-argumenttia, tai edes vetää pataan. Heidän puoleltaan asia on nimittäin loppuunkäsitelty. Kaiken mitä sanot, voi ohittaa sillä, että olet nainen, ja juuri siksi ajattelet niin kuin ajattelet.

Kaksi. Se, että mies suhtautuu poikkeuksellisen usein pelastusmentaliteetillä naiseen. Onneksi tämä asenne on häviävä luonnonvara miesten keskuudessa. Vaikka eläisin normaalia arkea, kokee joku, että hänen tehtävänsä miehenä on tulla pelastamaan tämä nainen. Ja tämä ehdottomasti liittyy sukupuoleen, ja mahdollisesti vastavuoroisuuden periaatteeseen, niin, että jos tämä mies pelastaa minut, esimerkiksi nyt sitten rientämällä paikalle koska tietää, että asunnossani täytyy tehdä jotain, joka voidaan tulkita ”miehen töiksi”, saattaa hän aivoissaan tiedostamattomasti tai tiedostaen ajatella että nyt hän todellakin saa. Siis sitä, s-e-k-s-i-ä.

Ehkä tätä miehen oletusta enemmän vielä, minua vituttaa se, jos joku nainen käyttää hyväkseen tätä huomaamaansa asiantilaa. Sillä, sillä hyväksikäytöllä hän edelleen saa tämän valheellisen ja vituttavan tilanteen jatkumaan. Osa naisista kokee että heitä tulee kohdella sellaisina naisina kuin he ovat eli prinsessoina, keisarinnoina ja palveltavina. Koen tämän suhtautumistavan lähes yhtä oksettavana kuin sen, että osa tämän maailman miehistä (sekä naisista) ajattelee, että naisen paikka on miehen lattiamattona ja synnytyskoneena. Toki palveltavaksi antautuminen on mukavaa ja hyväksyttävää. Mutta - jos se liitetään pelkkään naissukupuoleen liittyväksi kansalaisoikeudeksi, niin se on silkkaa paskaa.

Sekä miehet että naiset ylläpitävät näitä maailmantiloja. Meidän tehtävä on ”tasa-arvoisissa maissa” viedä näitä pikkuasioita eteenpäin, sillä naisten sortoa järjestelmällisesti ylläpitävissä maissa se ei ole mahdollista, ellet halua menettää naamaasi. Monessa mielessä.

Ja vielä bonusnumero. Jos haluan puhua jostain asiasta, niin se mielletään sellaiseksi naiselliseksi hömpötykseksi puhua asiat halki. ”Voi ei, nyt se haluaa puhua.”

Tässä nyt oli nämä naisiin liittyvät stereotypiat mitkä ketuttavat, mutta löytyyhän noita miestenkin puolelta. Miesten tulee joidenkin mukaan olla vahvoja, niin henkisesti kuin fyysisestikin, vain koska he ovat miehiä. Jos näytät herkkyyttä, muutut heikoksi ja naismaiseksi tai vähintään homoksi. Sinun täytyy, koska olet mies, tuoda leipä perheelle pöytään. Naisille ei saa olla ilkeä, koska he ovat naisia ja siten heikompia. Parempi pitää asiat sisällä, ja kuunnella sitä nalkuttamista. Koska olet mies, tulee sinun osata tapella ja puolustaa naisia, ruokaa ja tulta.

Toki voidaan kyseenalaistaa se, ovatko mies- tai naisstereotypiat edes ongelmana pidettäviä asiantiloja. Onko se haitallista tai paheksuttavaa, että yhteiskunnassa tai sosiaalisissa ryhmittymissä kohdellaan eri tavalla riippuen sukupuolesta? Jos käsityksemme on se, että miehet ovat miehia ja naiset naisia, niin luultavasti emme näe syytä muuttaa paljoakaan. Edellä mainitsemani minua henkilökohtaisesti ärsyttävät asiat eivät välttämättä ole yhteiskuntajärjestyksen ja tasa-arvon kannalta niitä olennaisimpia asioita, mutta vaikuttavat kuitenkin ihmisten arkeen yhtälailla kuin tärkeämmätkin tasa-arvokysymykset.