"Japani teloitti kolme rikollista yli vuoden tauon jälkeen" -Hs, 30.3.2012
Mietin tässä että mihin pisteeseen asti on hyväksyttävää katsoa sivusta jotakin minkä kokee selkeästi vääräksi toiminnaksi. Tarkoitan siis sellaista tilannetta, jossa arvorelativismi tai kohteliaisuus estävät kommentoimasta vääräksi kokemaa maailmantilaa. "Voi kamala kun ne vielä tuolla jossain teloittaa ihmisiä. Naiset pukeutuvat huiveihin, koska eräät miehet eivät kestä housuissaan ilman naisten käyttämiä huiveja. Voi kamala, vielä ne ympärileikkaavat lapsiparkoja! Voi kamala!"
Onko tällaista maailmaa vain siedettävä? Sillä mikään ei luultavasti muutu, jos kritiikki näitä asioita kohtaan tulee vallitsevan kulttuurin ulkopuolelta. Eivät perussuomalaisetkaan varmaan muutu, jos muutosehdotuksia tulee vain puolueen ulkopuolelta.
Onko sivuutettava moraali ja ajateltava kuin kettu jotta todellisia muutoksia saadaan aikaan? Onko epämiellyttävät ilmiöt mietittävä halki psykologiaa ja kulttuuritietämystä apuna käyttäen? Onko toimittava (niin alentavalta kuin se kuulostaakin) kuin vanhemmat, jotka haluavat lapsensa oivaltavan asioita itsenäiseksi?
Niin epämiellyttävältä ajatukselta kuin se tuntuukin, luulen että maailmassa saadaan nopeammin aikaan muutoksia positiiviseen suuntaan, jos emme pakota tietyntyylisiä kehityskulkuja. Esimerkiksi länsimaisten moraalikäsityksien leviämistä muuallekin on ehkä parempi odottaa, kuin pakottaa eteenpäin.
Ja aioin sanoa tämän, vaikka se leimautuu jo kirjoittaessa halventavaksi ajatukseksi... Ketut toimivat viekkaasti. He ottavat selvää taustavaikuttajista, ja manipuloivat kohteen, houkuttimia apuna käyttäen ajattelemaan samalla kaavalla kuin ketut itse.
Toki ketut eivät aina ole oikeassa. Mutta eiväthän ketut sitä itse tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti