Väite: Todellista altruismia ei ole olemassa. Ihmiset eivät auta kanssakulkijoitaan siksi, että nämä tarvitsisivat apua, vaan että saisivat itselleen paremman mielen ja tuntisivat itsensä hyviksi ihmisiksi.
Minun vastaväite: Ihan sama! Vaikka hyväksyisimme ajatuksen siitä, että ihminen pyrkii käyttäytymään tavalla joka johtaa hänelle itselleen suotuisaan lopputulokseen, kuten hyväntekeväisyydessä hyvään mieleen ja ympäristön antamaan arvostukseen, tulee meidän mielestäni sivuuttaa tämä ajatus. Itsekkyys-ajatusten luonnollistamisella pyritään ohittamaan itse asia. On tuloeroja, on köyhiä ja rikkaita. Onko auttamisen motiiveilla niinkään väliä jos todellista parannusta tapahtuu niiden elämässä, joilla ei ole mitään? Ja onko mitään itsekkäämpää kuin pohtia moraalisia ongelmia joita auttamistyöhön liittyy kun samalla ihmisiä kuolee kun emme auta?
Tietenkin pohjimmaisten syiden etsiminen ja niiden korjaaminen on tärkeämpää pitkällä aikavälillä kuin akuutti auttamistyö. Se, että ajattelemme ihmisrodun olevan itsekäs "luonnostaan" ei kuitenkaan saa olla estämässä meitä auttamasta heti ja nyt - eli silloin kun apua tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti