Heräsin aamulla ajatukseen. Se muodostui tässä kirjoittaessa ajatukseksi taiteilijoista ja taiteen tekemisestä. On hienoa jos ihminen näkee arvokkaana sen mitä tekee. Enkä nyt puhu mistään typerästä itserakkaudesta tai valheellisesta ylpeydentunteesta. Kyse on siitä, että luottaa omaan näkemykseensä ja uskaltaa laittaa sen muiden arvioitavaksi.
Rupesin miettimään niitä nykytaiteilijoita, joiden töitä monesti ainakin yläasteella haukutaan ja ihmetellään, että tuoko nyt sitten on taidetta. Mutta, ajatellaanpa hetki. Entä jos se yksi punainen pikku pallura valkoisella pohjalla on sen taiteilijan keino sanoa: minä olen tässä, kunnioittakaa minua! Entä jos se taiteilija laittaa koko minuutensa, eli kaikkensa siihen työhön. Ja sitten me lyttäämme sen tekotaiteeksi ja roskaksi.
En sano, että kaikesta taiteesta täytyisi pitää, jotta voi kutsua itseään ihmiseksi. Mutta ehkä toivoisin, että ihmiset yrittäisivät ymmärtää enemmän. Jos et ymmärrä jonkun taideteosta, sitä punaista pilkkua valkoisella, ei se mielestäni kuitenkaan oikeuta kutsumaan sitä roskaksi tai taiteilijaa valehtelijaksi. Ehkä vasta sen jälkeen kun olemme yrittäneet ymmärtää, voimme alkaa arvostella toisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti