Yksin ja yhdessä asumisesta

Tänään tulee viikko täyteen, kun olen ollut yksin kämpässäni vähään aikaan. Kämppikseni on alkuperäisasutusalueellaan. On jännittävää, kuinka tämä yksinoloaika on vaikuttanut minuun. Vaikka pidänkin kämppiksestäni kovasti, ja tulemme mielestäni hyvin toimeen, olen nauttinut suuresti yksin olemisesta. Olen nauttinut, siitäkin huolimatta että olen ollut hyvin yksinäinen samaan aikaan.

Se, mistä nautinto on syntynyt, on oman rytmin löytäminen. Olen ehkä löytänyt syyn, käytännön pakotteiden lisäksi, siihen miksi ihmiset pitävät yksin asumisesta. Yksin asuessa ei tarvitse miettiä toisen tarpeita. Ei ole ketään kuka tulisi kysymään, että tehtäisiinkö tänään jotain yhdessä. Voin itse päättää päiväni rytmin sillä lailla kun haluan. Toki yhdessä asuessa, se että toinen kysyy, mitä aioit tehdä tänään, on varsin hyödyllinen tapa, joka auttaa jäsentämään päivää, mutta myös antaa tekosyyn olla kuuntelematta omia tarpeita. On helpompaa vastustaa omia tehtäviään, kun asuinkumppani selkeästi tarvitsee sinua, tässä ja nyt.

Rytmin löytäminen on selkeästi vaikuttanut minuun positiivisesti. Tunnen, että minä olen yksin vastuussa elämästäni ja päivittäisistä päätöksistä. Kirjoittaminen ja maalaaminen sujuvat, kun tunnistan niille sopivan ajan.

Yksin asuessa saa luvan kanssa olla niin itsekäs kuin haluaa, eikä kukaan tuomitse sinua. Tämä saakin pohtimaan, että ehkä kaikkien ihmisten pitäisi ensin opetella asumaan muiden ihmisten kanssa ja sitten vasta yksin. Toki myös toisin päin opetteleminen on tärkeää. Kaikilta ei yksin oleminenkaan suju ongelmitta. Kämppiksen tai useamman kanssa asumisessa on monia suuren kaavan hyviä puolia. On ympäristön kannalta kestävämpää, jos useampi ihminen asuu samassa taloudessa. Toki yhdessä asumista ei voi suositella, jos se on sosiaalisesti kestämätöntä. On turha uhrata omaa hyvinvointiaan luonnon ja periaatteen vuoksi. Yhdessä asuminen on usein halvempaa kuin yksin asuminen. Mutta edelleen, esimerkiksi parisuhteen kohdalla miettisin kahdesti, ennen kuin asettaisin talouden henkisen hyvinvoinnin edelle. Tämä siis siinä tapauksessa, että tunnistaa itsessään selkeän halun mieluummin asua yksin kuin kumppaninsa kanssa.

Vaikka voikin ehkä karkeasti sanoa, että yksin asuessa joutuu enemmän miettimään mitä itse haluaa, ja tutustuu itseensä itsenäisenä ihmisenä, niin voi myös sanoa, että yhdessä asuessa oppii vetämään rajoja itsen ja muiden välille.